Mitä tähän nyt taas sanoisi. Asioilla on taipumus kääntyä hetkessä päälaelleen, enkä mie tiedä mitenpäin mun pitäisi olla. Mulla on paha olla. Kaikki tuntuu paskalle ja musta tuntuu, etten osaa mitään tehdä oikein. En osaa olla sellanen niinkuin muut mun haluaa olevan. Mun tavat hoitaa asioita on vääriä. Yritän kovasti olla hyödyllinen, mutta vitukshan sekin menee. Mikäpä ei menisi, alan olla aika kypsä yrittämään.
Sellaista tällä kertaa, toivottavasti seuraava postaus on iloisempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti