Ahdistus

Mua ahdistaa heti aamusta, pelottaa miten tämä homma jatkuu. Näyttää pahalta.

Mie kun luulin oikeasti, että tämä olis nyt se oikea, että näin olisi hyvä olla hamaan loppuun asti.

Onhan riitoja ollut, mutta tää tuntuu tosi pahalle. Parhaani yritän, että asiat korjaantuisi, mutta ei se ole pelkästään minusta ja mun yrittämisestä kiinni. Toivoisin huomaavani jotain merkkejä, että toistakin osapuolta kiinnostaisi. En tiedä olenko väärässä, mutta tällä hetkellä on sellainen tunne, että kaikki mitä on sanottu, on vain turhaa sana helinää. Olisi niin hienoa osata lukea ajatuksia, tietäisin oikeasti mitä ihmisen päässä liikkuu, yritänkö turhaan vai onko jotain toivoa.

Miten ihan oikeasti asiat voikaan muuttua niin pienessä ajassa?

Miksi ihminen ei avaa suutaan ajoissa, jos joku asia mättää?

Miksi annetaan ymmärtää, että kaikki on hyvin, vaikkei olekkaan?

Miksi kaikki paska pudotetaan niskaan yhdellä kertaa?

Mitä mun pitää nyt tehdä??

Ei aina ruusuilla tanssimista

Mitä tähän nyt taas sanoisi. Asioilla on taipumus kääntyä hetkessä päälaelleen, enkä mie tiedä mitenpäin mun pitäisi olla. Mulla on paha olla. Kaikki tuntuu paskalle ja musta tuntuu, etten osaa mitään tehdä oikein. En osaa olla sellanen niinkuin muut mun haluaa olevan. Mun tavat hoitaa asioita on vääriä. Yritän kovasti olla hyödyllinen, mutta vitukshan sekin menee. Mikäpä ei menisi, alan olla aika kypsä yrittämään.

Sellaista tällä kertaa, toivottavasti seuraava postaus on iloisempi.

Kesä

Aikaa päässy taas vierähtämään viime postauksesta ja viimeisen parin kuukauden aikana tapahtunu taas vaikka mitä.

Ihan ekaksi tietty se, että mie ajoin ajokortin, mulla on autokin. Sain porukoilta niiden vanhan auton.

Töissä on ollu sen verran hiljasta, että töissä en ole ollu muutamaan viikkoon. Käy palkkapussin päälle.

Juhannus vietettiin Nummirockissa, oli ekat festarini ja oli super kivaa. Auto tosin meinas alkaa hajoilemaan, ei pysyny käynnissä, ellei huudattanu moottoria hirveen korkeilla kierroksilla. Paluu matkalla auto koki sitte ihme parantumisen ja toimii taas moitteettomasti.

Olen edelleen korviani myöten rakastunut! Ollaan kullan kanssa nyt pyöritty yhdessä melkein vuoden verran. Itseasiassa meistä kumpikaan ei taida tiedää päivää jolloin alettiin virallisesti seurustelemaan, niin vaan kävi päättämättä.