Keskiviikko, mitähän tänään tekisin? Istuisinko koneella, niinkuin joka päivä tähänkin asti? Epäilemättä, vaikken haluisikaan. Ei ihme, että tämäkin päivä alkoi päänsäryllä. Lisää kahvia. Terveet elämäntavat kunniaan.
Kyllä mun elämä on riemukasta.
Älkää ottako musta mallia.
• Rock'n'Roll • Tattoos • Cats • Photos • 80's music • Harley Davidson • Family • Coffee • Love • Friends • Old cars • Candy • Livemusic • Photography • Life • Drawing • Vinyls • 50's • Movies • HBO •
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
lauantai 20. marraskuuta 2010
Vuodatus
Tää tulee varmaan todella syvältä ja tää myöskin on todella syvältä.
Viimiset pari kuukautta on kulunu, joka päiväisen suoranaisen vitutuksen siivittämä, ulkopuolinen vois jo luulla että mä nautin siitä, ei se kuitenkaan niin ole, kuka nauttii pahasta olosta? Viimiset pari viikkoa, en oo tienny pitäiskö mun itkeä vai nauraa, kirjaimellisesti. Tullu kumpaakin vaihtoehtoa kokeiltua, niin yhdessä kun erikseenkin. Toisinaan musta tuntuu, ettei ketään juurikaan kiinnosta. Koska se on itsestään selvää, että mä pärjään. Kaikille tuntuu olevan itsestään selvää, että kun tarve vaatii, mä olen täällä. Mun elämän tarkotus on itsestään selvästi elää muitten tarpeita varten. Mulla ei tarvi olla mielipidettä mistään, koska mun mielipiteet on vääriä ja kaikki muut on oikeessa, koska mä olen vaan tyhmä kun valitan kaikesta tai olen ilonpilaaja. Antaisitte mun sitte olla, yksinään mun ei tarvi kenellekkään valittaa, enkä kenenkään iloa pilaa, eikä kenenkään tartte mua kuunnella.
Jos joskus yritän purkaa pahaa oloa ja mieltä painavia asioita, seuraavassa käänteessä kaadetaan saman verran paskaa niskaan. En tiedä kuin tyhmänä mua pidetään, oikeestaan edes kiinnosta. Ehkä mun pitäs lopettaa yrittämästä auttaa, kun palkaks saan vaan valheita.
Oon varma, että mun pää tulee vielä hajoamaan. Enkä mä jaksa.
Yöt menee useimmiten siihen, että mietin mitä kaikkea pitäis sanoa ja tehdä, mutta ikinä mä en kuitenkaan mitään sano tai tee. Kai mä sitten oikeesti olen itsestään selvä, enhän minä voi kenellekkään pahasti sanoa, mun pitää kestää kaikki. Mun pitää pitää kaikki mun pään sisällä, eikä näyttää mitään heikkouksia.
Ei tämäkään pää ikuisesti kestä.
Viimiset pari kuukautta on kulunu, joka päiväisen suoranaisen vitutuksen siivittämä, ulkopuolinen vois jo luulla että mä nautin siitä, ei se kuitenkaan niin ole, kuka nauttii pahasta olosta? Viimiset pari viikkoa, en oo tienny pitäiskö mun itkeä vai nauraa, kirjaimellisesti. Tullu kumpaakin vaihtoehtoa kokeiltua, niin yhdessä kun erikseenkin. Toisinaan musta tuntuu, ettei ketään juurikaan kiinnosta. Koska se on itsestään selvää, että mä pärjään. Kaikille tuntuu olevan itsestään selvää, että kun tarve vaatii, mä olen täällä. Mun elämän tarkotus on itsestään selvästi elää muitten tarpeita varten. Mulla ei tarvi olla mielipidettä mistään, koska mun mielipiteet on vääriä ja kaikki muut on oikeessa, koska mä olen vaan tyhmä kun valitan kaikesta tai olen ilonpilaaja. Antaisitte mun sitte olla, yksinään mun ei tarvi kenellekkään valittaa, enkä kenenkään iloa pilaa, eikä kenenkään tartte mua kuunnella.
Jos joskus yritän purkaa pahaa oloa ja mieltä painavia asioita, seuraavassa käänteessä kaadetaan saman verran paskaa niskaan. En tiedä kuin tyhmänä mua pidetään, oikeestaan edes kiinnosta. Ehkä mun pitäs lopettaa yrittämästä auttaa, kun palkaks saan vaan valheita.
Oon varma, että mun pää tulee vielä hajoamaan. Enkä mä jaksa.
Yöt menee useimmiten siihen, että mietin mitä kaikkea pitäis sanoa ja tehdä, mutta ikinä mä en kuitenkaan mitään sano tai tee. Kai mä sitten oikeesti olen itsestään selvä, enhän minä voi kenellekkään pahasti sanoa, mun pitää kestää kaikki. Mun pitää pitää kaikki mun pään sisällä, eikä näyttää mitään heikkouksia.
Ei tämäkään pää ikuisesti kestä.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Updates.
Ja lisää työnhakuun liittyvää scheissea. Hain nyt erääseen lemmikkieläin tarvike liikkeeseen ja kerrankin työkkäriltä tuli osoituksena paikka, joka saattais jopa mua kiinnostaa. Hain myöskin kultasepänliikkeeseen, joka ois oikeestaan sekin ihan jees. Tykkään koruista, ainakin lävistyskoruista ja niitäkin myydään siellä, ainakin luulen niin. Mut joo, toivotaan että noista jompi kumpi tärppäis, vaikkakin toi koruliike on vaan osa-aikanen, eli joulun ajaksi ja hieman sen jälkeen. Ja jos ei, niin toivotaan että tuli jotain vielä kivempaa. Tai sitten ees joku puol ilmanen harjottelu, että sais työkokemusta, ettei se ainakaan siitä johtuis, ettei koskaan haussa mua valita.
Ja tänään luvassa mahdollisesti kahvittelua, jos eräällä ystäväiselläni ei ole muuta menoa.
+ päätin (taas kerran), että alan joka päivä vähän jumppailemaan että joskus löytäsin mun kauan kadoksissa olleet vatsalihakset.
Ja tänään luvassa mahdollisesti kahvittelua, jos eräällä ystäväiselläni ei ole muuta menoa.
+ päätin (taas kerran), että alan joka päivä vähän jumppailemaan että joskus löytäsin mun kauan kadoksissa olleet vatsalihakset.
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Hakuja
Hain taas uudelleen Dressmanille, jos tällä kertaa pääsis vaikka haastatteluun asti. Tosin se tyssää sitte varmaan mun lävistysten ja muun ulkomuodon takia siihen. Ei varmaan sovi meikäläinen sinne. Oli myöskin pakko hakea Cittariin, kun työkkärin mielestä paikka kassamyyjänä mulle kovin sopi. Veikkaan, että sen paikan kanssa sama homma, mummot järkyttyy kassajonossa, jos mie siellä punastelen rautaa naamassa, kun en osaa kassakonetta käyttää ja jono seisoo.
Odotan innolla.
Odotan innolla.
tiistai 31. elokuuta 2010
Tulevaa ja mennyttä.
Aikasemmin mainitsemistani työhakemuksista (siis kai mie niistä mainitsin) ollut taas mitään hyötyä. Mistään ei kuulu juuta eikä jaata ja mua alkaa kiukuttaa. Olisi ihan jees, jos lähetettäis vaikka viesti, jossa kiitettäs mielenkiinnosta, mutta ei nyt onni potkaissut. Vaan ei mitään. No, pitää vaan lähettää lisää hakemuksia, kunhan sopivia kohteita ilmaantuu.
Tänään onkin sitten taas siivoomista luvassa, astioiden pesua (tiskikone ♥) ja pyykkäystä, ikävä vaan, että taitaa pyykkipulveri loppua parin koneen jälkeen. Sitäkin saa tosin lisää huomenna, kun ajattelin hemmotella itseäni (syystä jota en tiedä, ihan muuten vaan kai) pienellä kauppa kierroksella, samalla kun käyn viemässä Kelaan papereita asumistuen tarkistusta varten.
Perjantaina oli pitkästä aikaa hieman tuulettumassa, oli hauskaa ja näin pitkästä aikaa kavereita, joiden seurassa tulee vietettyä aivan liian vähän aikaa. Mikä on kumma, vaikka kaikki samassa kaupungissa asutaan. Nuo vaan ovat kiireisiä työssäkäyviä ja minä ilmeisesti vain saamaton laiskimus, ikävää sekin. Näin myös tuttuja monien vuosien takaa ja tein uusia tuttavuuksia. Enkä edes nolannut itteäni (vai nolasinko?).
Siinähän taas olikin muutama "mielenkiintoinen" päiväni pähkinänkuoressa.
On kivaa kun on hauskaa.
Tänään onkin sitten taas siivoomista luvassa, astioiden pesua (tiskikone ♥) ja pyykkäystä, ikävä vaan, että taitaa pyykkipulveri loppua parin koneen jälkeen. Sitäkin saa tosin lisää huomenna, kun ajattelin hemmotella itseäni (syystä jota en tiedä, ihan muuten vaan kai) pienellä kauppa kierroksella, samalla kun käyn viemässä Kelaan papereita asumistuen tarkistusta varten.
Perjantaina oli pitkästä aikaa hieman tuulettumassa, oli hauskaa ja näin pitkästä aikaa kavereita, joiden seurassa tulee vietettyä aivan liian vähän aikaa. Mikä on kumma, vaikka kaikki samassa kaupungissa asutaan. Nuo vaan ovat kiireisiä työssäkäyviä ja minä ilmeisesti vain saamaton laiskimus, ikävää sekin. Näin myös tuttuja monien vuosien takaa ja tein uusia tuttavuuksia. Enkä edes nolannut itteäni (vai nolasinko?).
Siinähän taas olikin muutama "mielenkiintoinen" päiväni pähkinänkuoressa.
On kivaa kun on hauskaa.
torstai 5. elokuuta 2010
Perjantai päivän vuodatus
Mulle meinasi alkaa nousemaan pieni kriisi, kun mietin, että mulla on kohta synttärit, olen taas vuoden vanhempi ja vieläkään en ole mitää saanut aikaa. Niin kun siis työtä, mulla ei juurikaan ole työkokemusta vaikka ikää on kohta jo 23.
Mutta olen nyt ylpeä itsestäni, ainakin vähän koska sain itseni hakemaan töihin muutamaan vaateliikkeeseen, vaikka se ei ole sitä mitä mä haluaisin tehdä. Ei passaa enää olla juurikaan nirso työn suhteen tai mie olen eläkkeeseen asti työtön. Jos nyt sitten sais sen verran palkkaa, että sais sen ajokortin jo pikkuhiljaa hankittua, helpottais saamaan oman alan hommia. Ei kai kukaan ota akkaa rassaamaan autoa, jos ei ole ees ajokorttia.
Eilen tuon äskeisen lisäksi, käytiin äijän sukulaisten kanssa ravintolassa, koska hänellä on tänään synttärit.
Mutta olen nyt ylpeä itsestäni, ainakin vähän koska sain itseni hakemaan töihin muutamaan vaateliikkeeseen, vaikka se ei ole sitä mitä mä haluaisin tehdä. Ei passaa enää olla juurikaan nirso työn suhteen tai mie olen eläkkeeseen asti työtön. Jos nyt sitten sais sen verran palkkaa, että sais sen ajokortin jo pikkuhiljaa hankittua, helpottais saamaan oman alan hommia. Ei kai kukaan ota akkaa rassaamaan autoa, jos ei ole ees ajokorttia.
Eilen tuon äskeisen lisäksi, käytiin äijän sukulaisten kanssa ravintolassa, koska hänellä on tänään synttärit.
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
Stuff
I'm so bored, should go to sleep, but I'm not sleepy. Prolly cuz of full moon, or somethin'. Never have had problem with the moon tho lol.
Tried to safe some baby bird with my sis, it was fallen from the nest, but I think, our rescue mission didn't work that well, sad.
Well, I'm of to read somethin.
Umm, why I'm speakin' english? I dun have a clue, just felt like it.
(+ dun need comments bout my bad english, tyvm)
Tried to safe some baby bird with my sis, it was fallen from the nest, but I think, our rescue mission didn't work that well, sad.
Well, I'm of to read somethin.
Umm, why I'm speakin' english? I dun have a clue, just felt like it.
(+ dun need comments bout my bad english, tyvm)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)