Kuvottavan rakastunut

Ei ole tullut kirjoiteltua pariin kuukauteen. Se vaan on niin kummaa, ettei mistään syystä ole ollu paha olla, joten ei ole tarvinut mitään purkaa päästä tänne. Hyvää oloani sen sijaan voisin hehkuttaa maailman tappiin asti.

Olen vain edelleen niin helvetin onnellinen, ettei mun onneani kuvaamaan löydy sanoja, ei ainakaan niin suuria että ne riittäisi. Toivon hartaasti, että tämä tunne jatkuu ja aion tehdä sen eteen kaikkeni. Mieheni on vaan niin ihana.♥ Olen rakastunut korviani myöten ja rakkauteni vahvistuu päivä päivältä enemmän.

Siitä kun paremmin tutustuttiin, tai oikeastaan tutustuttiin mitenkään, ei ole kulunu vielä edes puolta vuotta, mutta silti siihen puoleen vuoteen on mahtunu niin paljon hyvää. Mahdollisesti olen oikeesti löytänyt sen "oikean", koska tämä suhde ei tunnu sellaselta kun aikaisemmat. Tämä on jotain paljon parempaa, eikä vaan alkuajan huumaa, niinkuin moni voisi luulla.

Työpäivät kuluu siihen, että lasken tunteja, välillä jopa minuutteja, että pääsen kotiin, että saan viettää aikaa kullan kainalossa. Tällästä ei ole tapahtunut aiemmin. Asutaan yhdessä, enkä silti saa tarpeekseni tuon komistuksen seurasta.

Vaikkakin huonot päivät on nykyään todella harvassa, ei mun tartte katsoa kun noita hymyhuulia, enkä enää voi olla vihanen. Se on niin kivaa, kuinka joku voi niinkin pienellä eleellä muuttaa päivän suunnan täysin.

Rakastan kuulla olevani kaunis, rakastettu, ihana, jne. Rakastan kuulla sitä monesti päivässä, ei kohteliaisuuksiin voi kyllästyä. Rakastan sitä tosiasiaa, että rinnallani on mies, joka kuuntelee ja välittää kuulemastaan. Tosin, koska tähän asti ketään ei ole kiinnostanut, ei kaikesta puhuminen luonnistu niin helposti. Pikku hiljaa.

Yksin kertaisesti rakastan tuota ilmestystä, ja oon varma että mun on täytynyt jotain hyvää tehdä, että mulle on noin täydellinen mies vihdoin suotu. Toisinaan tuntuu, etten edes ansaitsisi moista. Olen tähän asti ollut niin varma, ettei noin hyvännäkönen ihminen voisi ikimaailmassa kiinnostua minusta. Mikään ei ilmeisesti tosiaan ole mahdotonta.

Huh, siinä teille siirappista tekstiä.

Rakastan, rakastan, rakastan.♥

Viikonlopun juttuja

Viikonloppu oli loistava.

Perjantain vietin toisen kummityttöni äidin kanssa, pitkästä aikaa! Hauskaa oli niinkun aina. Kyseinen nainen on aivan loistava tyyppi. Vaikka ajallisesti ei olla "oikeasti" tunnettu toisiamme kovinkaan kauaa, niin hänestä on kyllä tullut yksi parhaimmista ystävistä.

Lauantain vietin erään ihanuuden kanssa. Käytiin Rytmikatissa kattomassa keikkoja, ja kuulin bändiä nimeltä Ghost Brigade, se oli aivan _loistava_ !! Niin hyvä live bändi, ettei mitään rajaa. Pakko päästä kuuntelemaan uudelleen.

Viikonloppuna kuulin myös ekaa kertaa eräältä maagiset 3 sanaa, se tuntu todella hyvältä. En vois olla onnellisempi. Ihan totta, en vois. Huh. ♥♥♥

Huomenna palaan töihin. Viime torstaina olis pitäny jo palata, mutta oli to-pe saikulla, jo pari viikkoa kestäneen flunssan takia. Se on jo pientä nenän tukkosuutta ja röhää lukuun ottamatta, aika pitkälti parantunu.

Jotta sellasta.

Öitä.

Viikonloppu

Viikonloput menee aivan liian nopeasti, mutta hauskaa oli. Kuulin hauskoja juttuja, mm. kuinka exäni on kavereilleen kertonut, että me erottiin koska mie lähin toisen miehen matkaan. Haha, lukis herra vaikka tämän blogin alusta loppuun, niin tietäs mitä paskaa kavereilleen oikeesti kaunistelee.

Mutta edelleen, pääasia on se, että eräs on über ihana. ♥

Käytiin parilla keikalla ja katteltiin 'Mullan alla', ei sen kummempaa tekemistä tartte kun on maailman parasta seuraa.

Yövieras.

Mulle jäi eilen eräs yövieras, joka aamusella ennen seitsemää lähti töihin. Töissä käyminen on tässä tapauksessa ikävää, oisin mielelläni loikoillut kyseisen henkilön vieressä pitempäänkin. Nokkelimmat varmasti jo arvaa kuka kyseinen henkilö on. Oi voi, taas on kova ikävä. Onneksi huomenna on perjantai ja voidaan olla yhdessä koko viikonloppu, ilman kiireitä.

♥

Onnea.

Pitkästä aikaa voi kirjoittaa oikeesti hyviä juttuja. Viime viikon torstaina, 1.9. vihdoin ja viimein sain oman asunnon ja muutin tänne saman tien. On niin outoa, ettei vähään aikaan ole ollut huono fiilis, eikä mikään ole suoranaisesti vituttanut.

Mulle ei uusittu työsopimustakaan, mutta sekään ei ottanut päähän. Vihdoinkin, pitkästä aikaa mulla menee hyvin. Se on kerrassaan loistavaa. Lupasivat kuitenkin soitella, jos ja kun työtilanne paranee. Mikä vois toki tapahtua jo kohta, koska pitemmän päälle työttömänä oleminen käy tylsäksi.

Mutta pääasia on, että mulla on oma asunto!

Toinen, yhtä lailla pääasia on, että mulla on mies (tämän kohdalla voi todellakin puhua miehestä), joka on normaali ja ottaa minut huomioon. Jota mulla on ikävä koko ajan. En edes muistanut, kuinka kivaa on olla korviaan myöten ihastunut. Ehkä hyvä fiilis johtuu aika pitkälti tästäkin.

Kaveritkin on huomannu, että mä olen paljon iloisempi ja ovat onnellisia mun puolesta. Totta puhuen, en olisi pitkään enää jaksanut ollakkaan kokoajan kiukkunen, miksi kenenkään pitäisi jaksaa. En minäkään siitä nauttinut, se kuka tuota kiukkua aiheutti, ei kuitenkaan tuntunut sitä ymmärtävän. Enkä olettanutkaan ymmärtävän, tiedän ettei sitä olisi ikinä tapahtunut. Mutta nyt, se joka sitä aiheutti, ei tule enää ikinä aiheuttamaan moista olotilaa mulle. Vaikka koskaan ei pitäisi sanoa, ei koskaan, niin tässä tilanteessa se on sallittua, ei enään koskaan.

Mä vaan olen todella onnellinen!

Mietiskelen.

Edelleen suurimmaksi osaksi hyvä fiilis, mutta se, etten tunnu ikinä löytävän asuntoa, ärsyttää kovin. Mikään ole hienompaa, kuin tuntea itsensä ei toivotuksi ja kolmanneksi pyöräksi omassa kotonaan, jossa ex-avomies majailee naispuolisen "kaverinsa" kanssa. Missähän vaiheessa tältä "kaverilta" tulisi alkaa periä vuokraa? Miten ihmiset edes kehtaa ..

Hehkutan.

Pitkästä aikaa on kaikin puolin loistava fiilis, siitä kiitos kuuluu eräälle henkilölle, josta on lyhyessä ajassa tullu todella tärkeä. Ja tuntuu tulevan kokoajan tärkeämpi.