Pitkästä aikaa voi kirjoittaa oikeesti hyviä juttuja. Viime viikon torstaina, 1.9. vihdoin ja viimein sain oman asunnon ja muutin tänne saman tien. On niin outoa, ettei vähään aikaan ole ollut huono fiilis, eikä mikään ole suoranaisesti vituttanut.
Mulle ei uusittu työsopimustakaan, mutta sekään ei ottanut päähän. Vihdoinkin, pitkästä aikaa mulla menee hyvin. Se on kerrassaan loistavaa. Lupasivat kuitenkin soitella, jos ja kun työtilanne paranee. Mikä vois toki tapahtua jo kohta, koska pitemmän päälle työttömänä oleminen käy tylsäksi.
Mutta pääasia on, että mulla on oma asunto!
Toinen, yhtä lailla pääasia on, että mulla on mies (tämän kohdalla voi todellakin puhua miehestä), joka on normaali ja ottaa minut huomioon. Jota mulla on ikävä koko ajan. En edes muistanut, kuinka kivaa on olla korviaan myöten ihastunut. Ehkä hyvä fiilis johtuu aika pitkälti tästäkin.
Kaveritkin on huomannu, että mä olen paljon iloisempi ja ovat onnellisia mun puolesta. Totta puhuen, en olisi pitkään enää jaksanut ollakkaan kokoajan kiukkunen, miksi kenenkään pitäisi jaksaa. En minäkään siitä nauttinut, se kuka tuota kiukkua aiheutti, ei kuitenkaan tuntunut sitä ymmärtävän. Enkä olettanutkaan ymmärtävän, tiedän ettei sitä olisi ikinä tapahtunut. Mutta nyt, se joka sitä aiheutti, ei tule enää ikinä aiheuttamaan moista olotilaa mulle. Vaikka koskaan ei pitäisi sanoa, ei koskaan, niin tässä tilanteessa se on sallittua, ei enään koskaan.
Mä vaan olen todella onnellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti