Nomy - Freakshow Part 1

Would you hold me if I'm empty
Would you care if I was lost
Would you love me if I'm guilty
No matter for what cause

Would you use your knife against me
Would you cut me just to see
If I would go to heaven
Or Hell is home for me

So welcome to my freakshow
This is who I am
A part of me is empty
In emptiness I stand

So seek my imagination
And take a look around
This is my creation
This is what I found.

So let me pass
Away
This empty life
Is yours to have
And let them burn
For all they done
I close my eyes
Against the sun

Would you kiss me while I bleed
Would you see me close my eyes
Cause I won't live forever
My pain within you lies

So welcome to my freakshow
You may never leave
This is all I know
Tell lies that will decieve

I (I) can't (can't) sleep (sleep)
Cause they scream
In my head

I (I) can't (can't) think (think)
Cause of you
Dreams come true

So let me pass
Away
This empty life
Is yours to have
And let them burn
For all they done
I close my eyes
Against the sun

So let me pass
Away
This empty life
Is yours to have

So let me pass
Away
This empty life
Is yours to have
And let them burn
For all they done
I close my eyes
Against the sun

So welcome to my freakshow
You are in my head
A part of me is empty
In emptiness I stand

Welcome to my freakshow
You are in my head
This is what you'll have
As soon as I'll be dead

Is it you or is it me
Am I blind or can I see
If you know what I can dream
Can you break my selfesteem

Can you pull me through the sky
Will it end if I would die
Can you carry me along
In peace where I belong

Every situation
I know it is a game
It's my bad condition
You will feel my pain

Try to understand them
Try to ask them why
Why they are inside me
Will it end if I would die

Mietin ..

.. vain, että olen aina mielestäni ollut pitkä jänteinen, eli jos aloitan jonkun asian, teen se huolella ja rauhassa loppuun, nyt musta tuntuu, etten jaksa keskittyä mihinkään. En edes piirtämiseen, mikä on yks vahvuuksista ja siihen ole aina ennenkin jaksanu keskittyä.

Olen yleistä laiskempi muutenkin. Mulla mitä ilmeisemmin on migreeniä, kun joskus särkee niin paljon päätä, että tulee ihan paha olo ja meinaa oksettaa. Pitäs mennä lääkäriin kyselee, että saisko lääkkeitä, mutten ole jaksanut. Ilmeisesti tykkää mielummin kärsiä päänsärystä ilman lääkkeitä istuen koneella, kuin hakisin apua ja voisin paremmin.

Joulukin tulee ja minua ei juuri kiinnosta. Jaksa juuri kiinnostaa mikään muukaan. Oon kovin apaattisen olonen, suutun hyvin herkästi. Ei sen puoleen lepynkin suht nopeesti, toisinaan, vaikkei tarvis. Joskus ihan aiheestakin suutun siis.


Onkohan mussa jotain vikaa?


Olen minäkin.

Siivouspäivän jälkeinen päivä

Voitte taas kuvitella kuinka eilen siivosin. Todella ahkerasti - Siivosin vessan. Vieraita tulee 6h päästä ja tässä mä vaan taas istun.

Joskus kerroin noista työhausta, eikä mistään mitään. Tai no mistään kyllä, cittari sano ei ja Dressman sano jo toistamiseen ei. Et joo, näillä mennään taas. Olen kai tuomittu loppu  elämäkseni istumaan tähän koneelle ja valittamaan tylsää elämääni tänne blogiin. Edessä valoisa tulevaisuus.

Ainiin ja äitille ja kummitytölle pitäs ostaa vielä joululahjatkin.

Kettu kuittaa.

Luminen ja kylmä keskiviikko.

Joulusiivous. Pyh, innostaa hirveesti. Huomenna tulossa kyl ihmisiä kylää, olis vähän pakko. Olen onneks kyllä jo siivonnu keittiön ja vähän olkkaria, joten ei paljon jälellä. Makkarii ei tartte, kun sinne kukaan pääse.

Kauppareissu, toinen pyh, kiinnostaa myöskin hirveesti. Pitäs kuitenkin mennä ostamaan maitoo, että saa huomen aamulla, joka aamuisen aamukahvin. Eli olis vähän pakko myöskin se.

Pitäs mennä suihkuun, koska tulee vieraita huomenna ja kauppaan en tahdo mennä tukka pystyssä. Mutta kun suihkusta tullessa tulee jäätävän kylmä, eikä mulla oo ees fööniä hiustenkuivaamiseen (piilojoululahjatoive, btw).

Pitäs myös joululoman tänään alottavalle tehdä ruokaa. En osaa, en tiedä mitä, apua. Haluisin ehkä tehä perunamuussii, ku on kerranki perunoita. Mutta kun herra on niin helvetin nirso, kun millon on kökkäreitä, sit kun yrittää saada kökkäreet pois, ni sit on ihan liian liisteriä liiasta sekottamisesta. Joten ehkä säästän itseni mielipahasta ja ostan kauppareissulla myös mummonmuussi -jauhetta. Eilen syötiin jauhelihakastiketta, joten tänään voi possusuikaleit ja lisukkeeks lisää fetasalaattia. Kiinnostaa varmaan meidän ruokalista, mut ei  se mitään.

Jep, jotta sellasta. Moi.

Moi

Keskiviikko, mitähän tänään tekisin? Istuisinko koneella, niinkuin joka päivä tähänkin asti? Epäilemättä, vaikken haluisikaan. Ei ihme, että tämäkin päivä alkoi päänsäryllä. Lisää kahvia. Terveet elämäntavat kunniaan.

Kyllä mun elämä on riemukasta.

Älkää ottako musta mallia.

Vuodatus

Tää tulee varmaan todella syvältä ja tää myöskin on todella syvältä.

Viimiset pari kuukautta on kulunu, joka päiväisen suoranaisen vitutuksen siivittämä, ulkopuolinen vois jo luulla että mä nautin siitä, ei se kuitenkaan niin ole, kuka nauttii pahasta olosta? Viimiset pari viikkoa, en oo tienny pitäiskö mun itkeä vai nauraa, kirjaimellisesti. Tullu kumpaakin vaihtoehtoa kokeiltua, niin yhdessä kun erikseenkin. Toisinaan musta tuntuu, ettei ketään juurikaan kiinnosta. Koska se on itsestään selvää, että mä pärjään. Kaikille tuntuu olevan itsestään selvää, että kun tarve vaatii, mä olen täällä. Mun elämän tarkotus on itsestään selvästi elää muitten tarpeita varten. Mulla ei tarvi olla mielipidettä mistään, koska mun mielipiteet on vääriä ja kaikki muut on oikeessa, koska mä olen vaan tyhmä kun valitan kaikesta tai olen ilonpilaaja. Antaisitte mun sitte olla, yksinään mun ei tarvi kenellekkään valittaa, enkä kenenkään iloa pilaa, eikä kenenkään tartte mua kuunnella.

Jos joskus yritän purkaa pahaa oloa ja mieltä painavia asioita, seuraavassa käänteessä kaadetaan saman verran paskaa niskaan. En tiedä kuin tyhmänä mua pidetään, oikeestaan edes kiinnosta. Ehkä mun pitäs lopettaa yrittämästä auttaa, kun palkaks saan vaan valheita.

Oon varma, että mun pää tulee vielä hajoamaan. Enkä mä jaksa.

Yöt menee useimmiten siihen, että mietin mitä kaikkea pitäis sanoa ja tehdä, mutta ikinä mä en kuitenkaan mitään sano tai tee. Kai mä sitten oikeesti olen itsestään selvä, enhän minä voi kenellekkään pahasti sanoa, mun pitää kestää kaikki. Mun pitää pitää kaikki mun pään sisällä, eikä näyttää mitään heikkouksia.

Ei tämäkään pää ikuisesti kestä.

Updates.

Ja lisää työnhakuun liittyvää scheissea. Hain nyt erääseen lemmikkieläin tarvike liikkeeseen ja kerrankin työkkäriltä tuli osoituksena paikka, joka saattais jopa mua kiinnostaa. Hain myöskin kultasepänliikkeeseen, joka ois oikeestaan sekin ihan jees. Tykkään koruista, ainakin lävistyskoruista ja niitäkin myydään siellä, ainakin luulen niin. Mut joo, toivotaan että noista jompi kumpi tärppäis, vaikkakin toi koruliike on vaan osa-aikanen, eli joulun ajaksi ja hieman sen jälkeen. Ja jos ei, niin toivotaan että tuli jotain vielä kivempaa. Tai sitten ees joku puol ilmanen harjottelu, että sais työkokemusta, ettei se ainakaan siitä johtuis, ettei koskaan haussa mua valita.

Ja tänään luvassa mahdollisesti kahvittelua, jos eräällä ystäväiselläni ei ole muuta menoa.

+ päätin (taas kerran), että alan joka päivä vähän jumppailemaan että joskus löytäsin mun kauan kadoksissa olleet vatsalihakset.