Mietin ..

.. vain, että olen aina mielestäni ollut pitkä jänteinen, eli jos aloitan jonkun asian, teen se huolella ja rauhassa loppuun, nyt musta tuntuu, etten jaksa keskittyä mihinkään. En edes piirtämiseen, mikä on yks vahvuuksista ja siihen ole aina ennenkin jaksanu keskittyä.

Olen yleistä laiskempi muutenkin. Mulla mitä ilmeisemmin on migreeniä, kun joskus särkee niin paljon päätä, että tulee ihan paha olo ja meinaa oksettaa. Pitäs mennä lääkäriin kyselee, että saisko lääkkeitä, mutten ole jaksanut. Ilmeisesti tykkää mielummin kärsiä päänsärystä ilman lääkkeitä istuen koneella, kuin hakisin apua ja voisin paremmin.

Joulukin tulee ja minua ei juuri kiinnosta. Jaksa juuri kiinnostaa mikään muukaan. Oon kovin apaattisen olonen, suutun hyvin herkästi. Ei sen puoleen lepynkin suht nopeesti, toisinaan, vaikkei tarvis. Joskus ihan aiheestakin suutun siis.


Onkohan mussa jotain vikaa?


Olen minäkin.

Siivouspäivän jälkeinen päivä

Voitte taas kuvitella kuinka eilen siivosin. Todella ahkerasti - Siivosin vessan. Vieraita tulee 6h päästä ja tässä mä vaan taas istun.

Joskus kerroin noista työhausta, eikä mistään mitään. Tai no mistään kyllä, cittari sano ei ja Dressman sano jo toistamiseen ei. Et joo, näillä mennään taas. Olen kai tuomittu loppu  elämäkseni istumaan tähän koneelle ja valittamaan tylsää elämääni tänne blogiin. Edessä valoisa tulevaisuus.

Ainiin ja äitille ja kummitytölle pitäs ostaa vielä joululahjatkin.

Kettu kuittaa.

Luminen ja kylmä keskiviikko.

Joulusiivous. Pyh, innostaa hirveesti. Huomenna tulossa kyl ihmisiä kylää, olis vähän pakko. Olen onneks kyllä jo siivonnu keittiön ja vähän olkkaria, joten ei paljon jälellä. Makkarii ei tartte, kun sinne kukaan pääse.

Kauppareissu, toinen pyh, kiinnostaa myöskin hirveesti. Pitäs kuitenkin mennä ostamaan maitoo, että saa huomen aamulla, joka aamuisen aamukahvin. Eli olis vähän pakko myöskin se.

Pitäs mennä suihkuun, koska tulee vieraita huomenna ja kauppaan en tahdo mennä tukka pystyssä. Mutta kun suihkusta tullessa tulee jäätävän kylmä, eikä mulla oo ees fööniä hiustenkuivaamiseen (piilojoululahjatoive, btw).

Pitäs myös joululoman tänään alottavalle tehdä ruokaa. En osaa, en tiedä mitä, apua. Haluisin ehkä tehä perunamuussii, ku on kerranki perunoita. Mutta kun herra on niin helvetin nirso, kun millon on kökkäreitä, sit kun yrittää saada kökkäreet pois, ni sit on ihan liian liisteriä liiasta sekottamisesta. Joten ehkä säästän itseni mielipahasta ja ostan kauppareissulla myös mummonmuussi -jauhetta. Eilen syötiin jauhelihakastiketta, joten tänään voi possusuikaleit ja lisukkeeks lisää fetasalaattia. Kiinnostaa varmaan meidän ruokalista, mut ei  se mitään.

Jep, jotta sellasta. Moi.

Moi

Keskiviikko, mitähän tänään tekisin? Istuisinko koneella, niinkuin joka päivä tähänkin asti? Epäilemättä, vaikken haluisikaan. Ei ihme, että tämäkin päivä alkoi päänsäryllä. Lisää kahvia. Terveet elämäntavat kunniaan.

Kyllä mun elämä on riemukasta.

Älkää ottako musta mallia.

Vuodatus

Tää tulee varmaan todella syvältä ja tää myöskin on todella syvältä.

Viimiset pari kuukautta on kulunu, joka päiväisen suoranaisen vitutuksen siivittämä, ulkopuolinen vois jo luulla että mä nautin siitä, ei se kuitenkaan niin ole, kuka nauttii pahasta olosta? Viimiset pari viikkoa, en oo tienny pitäiskö mun itkeä vai nauraa, kirjaimellisesti. Tullu kumpaakin vaihtoehtoa kokeiltua, niin yhdessä kun erikseenkin. Toisinaan musta tuntuu, ettei ketään juurikaan kiinnosta. Koska se on itsestään selvää, että mä pärjään. Kaikille tuntuu olevan itsestään selvää, että kun tarve vaatii, mä olen täällä. Mun elämän tarkotus on itsestään selvästi elää muitten tarpeita varten. Mulla ei tarvi olla mielipidettä mistään, koska mun mielipiteet on vääriä ja kaikki muut on oikeessa, koska mä olen vaan tyhmä kun valitan kaikesta tai olen ilonpilaaja. Antaisitte mun sitte olla, yksinään mun ei tarvi kenellekkään valittaa, enkä kenenkään iloa pilaa, eikä kenenkään tartte mua kuunnella.

Jos joskus yritän purkaa pahaa oloa ja mieltä painavia asioita, seuraavassa käänteessä kaadetaan saman verran paskaa niskaan. En tiedä kuin tyhmänä mua pidetään, oikeestaan edes kiinnosta. Ehkä mun pitäs lopettaa yrittämästä auttaa, kun palkaks saan vaan valheita.

Oon varma, että mun pää tulee vielä hajoamaan. Enkä mä jaksa.

Yöt menee useimmiten siihen, että mietin mitä kaikkea pitäis sanoa ja tehdä, mutta ikinä mä en kuitenkaan mitään sano tai tee. Kai mä sitten oikeesti olen itsestään selvä, enhän minä voi kenellekkään pahasti sanoa, mun pitää kestää kaikki. Mun pitää pitää kaikki mun pään sisällä, eikä näyttää mitään heikkouksia.

Ei tämäkään pää ikuisesti kestä.

Updates.

Ja lisää työnhakuun liittyvää scheissea. Hain nyt erääseen lemmikkieläin tarvike liikkeeseen ja kerrankin työkkäriltä tuli osoituksena paikka, joka saattais jopa mua kiinnostaa. Hain myöskin kultasepänliikkeeseen, joka ois oikeestaan sekin ihan jees. Tykkään koruista, ainakin lävistyskoruista ja niitäkin myydään siellä, ainakin luulen niin. Mut joo, toivotaan että noista jompi kumpi tärppäis, vaikkakin toi koruliike on vaan osa-aikanen, eli joulun ajaksi ja hieman sen jälkeen. Ja jos ei, niin toivotaan että tuli jotain vielä kivempaa. Tai sitten ees joku puol ilmanen harjottelu, että sais työkokemusta, ettei se ainakaan siitä johtuis, ettei koskaan haussa mua valita.

Ja tänään luvassa mahdollisesti kahvittelua, jos eräällä ystäväiselläni ei ole muuta menoa.

+ päätin (taas kerran), että alan joka päivä vähän jumppailemaan että joskus löytäsin mun kauan kadoksissa olleet vatsalihakset.

Hakuja

Hain taas uudelleen Dressmanille, jos tällä kertaa pääsis vaikka haastatteluun asti. Tosin se tyssää sitte varmaan mun lävistysten ja muun ulkomuodon takia siihen. Ei varmaan sovi meikäläinen sinne. Oli myöskin pakko hakea Cittariin, kun työkkärin mielestä paikka kassamyyjänä mulle kovin sopi. Veikkaan, että sen paikan kanssa sama homma, mummot järkyttyy kassajonossa, jos mie siellä punastelen rautaa naamassa, kun en osaa kassakonetta käyttää ja jono seisoo.

Odotan innolla.