Tämä päivä, tästä päivästä ei ole mitään hyvää sanottavaa (lukuun ottamatta kotiin pääsyä ja kaverin kanssa kahvilla olemista). Tämä torstai ei ole ollut toivoa täynnä, päin vastoin, tuntui että se on kokonaan hukassa. Koko päivä on mennyt naama nurinpäin (edelleen lukuun ottamatta edellisiä juttuja oita ei lukuun otettu), enkä tiedä edes syytä sille. Varmaankin vain yleinen paha olo ja elämän epäreiluus. Joskus vaan tulee näitä päiviä, kun ajatellaan liikaa ja sitten kiukutaan kaikelle. Kun osaisi vain olla, tyhjentää päänsä, olla miettimättä. Mutta ei, ei se vain onnistu. Mulla on näitä päiviä, jolloin musta tuntuu, että olen jonkin sortin masokisti ja tykkään satuttaa itteäni henkisesti. Sitten taas seuraavana päivänä, kuin edellistä päivää ei olisi ollut olemassa.
Huomenna loppuu ATK-kurssi, tähän mennessä saanut 3/4 koetta läpi. Toivotaan parasta, että myös viimeinen menee läpi. Sitten onkin taas kauan kaivattu viikonloppu. Ja rahapäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti