Odotus.

Vielä yks päivä ois jaksettava painaa duunia. Sitte loma. Aijai ! Onneks huomineki on edes muutama tunti lyhyempi kun normi pvä.

Joulu tulee.

Jahas, jahas. Se olis sitten joulu. 3 pvän päästä, jos nyt oikein laskin aivan itse.

Kinkkua saa sitten syödä tonneittain. Omassa pakkasessa 7,5 kiloinen yksilö, + sitten vielä porukoilla, miekkosen isovanhemmilla, varmaan äidilläkin. Mutta onneksi sitäkään ei tosiaan tarvi syödä kuin kerran vuodessa. Tosin tota meidän kinkkua syödään pikku hiljaa pakkasesta taas se puolisen vuotta. Oma kinkku valmistetaankin vasta uuden vuoden tienoilla.

Lahjoja en ole juurikaan hankkinut, kun rahat oli loppu jo puolessa välissä kuuta. Äitille ostin ja iskälle olen vielä lahjaa tekemässä, jonka kanssa on jonkun verran ollut vaikeuksia. Pikkusiskon kanssa jo sovittiin, että vien hänet ens kuussa sitte ruokakauppaan.

Ja toivotaan nyt, että itekkin vaikka sais jotain muutakin kun risuja. Omasta mielestäni tosin olen ihan kiltti ollut.

Kirottu maanantai.

On se kumma jos joku asia saa olla vuoden päivät rauhassa, niin yhtäkkiä se sitte häviää. Kyse siis mun siskon skootterista.

Rek. no. GU 437
Erityistuntomerkit, jos ei ole uudelleen maalattu: Sex Pistols katteet.
Hävinnyt Kouvolan Haukitieltä 2.11.
Näköhavainnot ilmotetaan poliisille, että hakevat talteen.

Tekijältä tullaan vaatimaan saatananmoiset korvaukset, jos uniikit kynäruiskumaalatut katteet on turmeltu.

Torstai.

Tämä päivä, tästä päivästä ei ole mitään hyvää sanottavaa (lukuun ottamatta kotiin pääsyä ja kaverin kanssa kahvilla olemista). Tämä torstai ei ole ollut toivoa täynnä, päin vastoin, tuntui että se on kokonaan hukassa. Koko päivä on mennyt naama nurinpäin (edelleen lukuun ottamatta edellisiä juttuja oita ei lukuun otettu), enkä tiedä edes syytä sille. Varmaankin vain yleinen paha olo ja elämän epäreiluus. Joskus vaan tulee näitä päiviä, kun ajatellaan liikaa ja sitten kiukutaan kaikelle. Kun osaisi vain olla, tyhjentää päänsä, olla miettimättä. Mutta ei, ei se vain onnistu. Mulla on näitä päiviä, jolloin musta tuntuu, että olen jonkin sortin masokisti ja tykkään satuttaa itteäni henkisesti. Sitten taas seuraavana päivänä, kuin edellistä päivää ei olisi ollut olemassa.

Huomenna loppuu ATK-kurssi, tähän mennessä saanut 3/4 koetta läpi. Toivotaan parasta, että myös viimeinen menee läpi. Sitten onkin taas kauan kaivattu viikonloppu. Ja rahapäivä.

Visa-electron.

Sain eilen postissa uuden visa electronin. Vanha hajos, kun yritin sitä suoraksi taivuttaa, olikin sitte hieman jäässä ja halkes. Mut nyt on ehkä maailman somin kortti, eikä edes ehkä vaan on. Siinä komeilee meidän edes menny Litti-herra. En ehkä raaski käyttää sitä, tai saati sitten työntää parkaa automaattiin. Ehkä pistän sen seinälle tai jotain.

Nyt juomaan teetä ja sitten taas koisimaan.

Öitä.

Toimintaa,

Se on viikonloppu ohi taas. Pitkästä aikaa tuli oltua jopa ihan viihteellä, nukkumaan pääs jossain kuuden maissa, kun hetkellisesti koukutuin johonkin XBOX 306-peliin. Piti ajaa ratoja crossipyörällä, kaatumatta. Muut siinä vaiheessa jo ympärillä sammuneina.

Mukavaa oli, mut toivottavasti ei oteta uusiksi ihan äkkiä. Olotila oli ihan jees aamulla, mut ei kuitenkaan loistava. Parempi kuin eräällä ainakin.

Käytiin kattomassa äiskän ja iskän uutta asuntoa, ihan mukavan kokonen kolmio.

Huomenna taas töihin.

Perjantai.

Kyllä täytyy sanoa, että onneksi on viikonloppu edessä. Pääsee nukkumaan pitkään. Tosin tänään menen lapsenvahdiksi, jospa pääsis leikkimään barbeilla tai jtn.Mut kuitenkin, huomenna ei ole mihinkään kiire, eikä tartte herätä aikasin (kyllä, iänikuista valitusta aikaisin heräämisestä).

Eilen tuli paiskittua hommia aikas urakalla. Purkasin ja verhoilin neljä tuolia työkaverille, jotta hän saa portfolionsa valmiiksi. Tänään sählätään sitten turkoosin peilipöydän kanssa, joka mielestäni on aivan kauhea. Maali jolla se on maalattu, on vesiohenteinen, ja mie en osaa käyttää sitä. Öljymaali olis niin hyvä. Kaikinpuolin parempi. Tosin siinä mööpelissä paras vaihtoehto olis kyllä, uusi viilu, petsi ja lakka.

No juu, nyt töihin. Töissä ollaan taas kaikki, niinku "Mitä vittua?!".

Tylsä.

Kuten min blogista ehkä huomaa, mun elämä on kovin tylsän olosta, joten ei tule kovin paljoa kirjotettua.

Huomenna paluu arkeen taas. Töihin siis.

Kurssitukset.

Ny on taito elvyttää, paketoida ja tehdä vaikka mitä. Siitä jopa ensiapu kortti todisteena.

Fiilis.

En tiedä miks, mut jotenki masentava fiilis.

Astetta syvemmät ajatukset.

En ole tullut uskoon, mutta mietin vain, että onkohan jossain joku paikka tai tila, minne kuolleet menee täällä päättyneen taipaleensa jälkeen? Paikka, millä ei ole mitään tekemistä Jumalan tai Jeesuksen kanssa.

Mietin tätä vain sen takia, että olen nähnyt unta eräästä kuolleesta henkilöstä muutamaan otteeseen. Joka kerta kyseinen henkilö on vakuutellut minulle unessa "Mulla on kaikki hyvin".

Onko noi unet jotain yhteydenottoa tuonpuoleisesta vai toivonko mie vaan niin kovasti sitä, että kaikki on hyvin, alitajunnassani?

Viikonloppu.

Jopas se taas vierähti kovin nopeasti. Enkä edes kerennyt nukkumaan pitkään, niinkun suunnittelin. No jospa ens viikonloppuna sitte.

Tuli pyörittyä vaikka missä, matka seurana iskä ja äiski. Tullu ahmittua taas kaiken maailman roskaruokaa, kun tarjottiin ni mikäs siinä.

Kirppareita kierreltiin, Kouvolassa, Kuusankoskella, Karhulassa, Kotkassa, jne. Mitään ei kyllä oikeestaan löydetty.

Tänään on ensimmäinen virallinen työpäivä, ei ole "koeaika" enää. Täytyy vaan muistaa se verokortti.

LP.

Eipä ole taas hetkeen tullu mitään viisasta kirjoteltua. Enkä viisasta meinannut kirjottaa nytkään. Kerronpahan nyt, että käytiin viime lauantaina Lahdessa kirppareilla. Ostin (minulle) uuden, erään herran LPn kokoelmiini, joka kantaa nimeä David Lee Roth. Van Halenin laulaja siis, joka myös on sooloillut, josta esimerkkinä mm. tämä Eat 'em and smile-albumi.

Nyt joka tapauksessa, nokka kohti Myllykoskea. Maalaamaan peilipöytää valkoiseksi, vastoin kaikkia entisöijän moraalejani.

Miksi?

On miesten dödö halvempaa kun naisten? Ostin itelleni eurolla jonku miesten dödön, kun halvin naisten dödö olis ollu 2,5€. Tää varmasti ajaa asiansa, vaikka ei olekkaan niin naisellinen tuoksu, hyvä tuoksu silti.

Nyt töihin.

Oi voi.

Se olis huomenna perjantai taas. Jee.

Pää kipeä, nukkumaan ->

Väsy.

Voiko ihminen olla edes näin väsyny? Sen jälkeen kun töihin menin, ni on väsyttäny kaiken aikaa, jalat on vesirakkuloilla ja niska jumissa.

Työn teko on mukavaa.

Rahapäiväkin on näköjään vasta maanantaina, joten joutuu viel kituuttaa viikonlopun yli.

Eilen.

Innoissani pesin pyykkiä, ne on vieläkin märkiä. Geez. Pesin myös kissan, se kuivui kyllä, mut kädet ja jalat on kipeät. Kaikkien naarmujen johdosta. Juu, ei tykkää Tyty suihkusta.

Sunnuntai.

Tänään pitäs jaksaa pestä työvaatteet ja miksikäs ei vaikka muitakin vaatteita.

Ulkona on masentavan näköstä ja varmaan huomen aamullakin, kun taas töihin pitäs lähtä.

Mulla alkaa loppumaan rahat, perjantaina vasta rahapäivä.

Sellanen fiilis, et pitäs käydä lekurilla tutkituttaas itteesä, kun tuntuu taas samalta kun viimeks, kun oli se kudoskasvain systeemi.

Kiukku.

Joskus tuntuu, että ehkä hieman liian herkästi meikäläistä nykyään kiukuttaa. Onneks tällä kertaa oli apuna hevonen ja lihanuija. Mikä sinänsä kuulostaa kummalliselta, mut hakkasín varmasti hyvin mureat pihvit ja se kuulu alakertaan varmasti myös.

Pyörä.

Mitä tohon kumin paikkaamiseen tulee, niin se ilo, että ei tartte kävellä bussille, ei kauaa kestäny. Kumi on taas puhki.

Ihmetys.

Voikohan kissalla olla bulimia? Vai ahmiiko se aina vaan niin kovasti, että tulee yli.

Hmm, on mulla taas päivän mietteet.

Fiilistelyä.

Mukava asento ja Sir Elwood. Herättää paljon muistoja, tuolta pääkopan syvyyksistä. Surullisia ja iloisia. Lapsuudesta, nuoruudesta ja nykypäivästä.

Tulee sellanen fiilis, että tahtosin jonnekki 10v. taaksepäin ajassa. Sillon oli niin helppoa. Poikabakteerit oli suurin ongelma jne. Aina oli hauskaa. Nykyään joutuu tekee töitä, maksaa laskuja. Pitäs olla niin aikuistunukkin. Pyh, en mä halua.

Lepo.

Vielä olis viiminen rutistus tältä viikolta. Täytyy kyllä sanoa, että vähään aikaa en näin rikki ole ollut. Mut on tässä jtn hyvääkin, tulee kuitenkin liikuttua.

Iskä paikkas eilen sen pyöränkuminki, ni tartte hajottaa kävelemällä jalkoja enempää.

Vauriot.

Pika puolin rikki menevät maiharini on tehnyt tehtävänsä, jo näinkin varhaisessa vaiheessa. 2pvä ollu töitä, kävelly bussille ja takasin, yhteensä jonku 6km per pvä. Kantapään kohdalta, sisäpuolella rakenteet näkyvissä ja jalka, on sen näkönen. Sellanen mukavan tuntune 10snt kolikon kokonen vesirakkula. Olis ihan jees jos tuo mies sais min pyörän kohta puolin korjattua. Tai no, mikä mua estää sen ite tekemästä. Ei vaan työpäivän jälkeen enää jaksas rupeta sen kanssa taistelee.

Joo, mut kai se on ostettava kävelykengät.

1. pvä

Oikein kivasti meni. Mukava paikka ja mukavan olosia ihmisiäkin. Pääsin jopa ihan mieluisaan hommaankin heti aluks. Verhoilemaan nojatuolia.

Tuli tosin hieman liikaa varattua aikaa aamutoimiin. Olin bussipysäkilläkin puol tuntia liian aikasin. No huomen saa sitte nukkua vähän pitempään. Ja osasin oikeeseen bussiin, vaikka eka hieman jännittikin.

No mutta, iltapesulle ja nukkumaan. Öitä.

Jännitystä.

Nyt täytyy sanoa, että kyllä alkaa pikku hiljaa jännittää. Mie tuppaan olee aina nii epävarma kaikesta. Mietin liikaa, et mitä jos menen väärään bussiin, tai mitä jos oon väärällä pysäkillä jne.

Brainstorm.

Oo, just figured out that peepz from other countries can read my blog also. Could write in english sometimes also. Tho dun have anythin to say atm. Ö_ö

Työkuvioita.

Oli taas suunnitteilla herätä aikasin, mutta toisin kävi. Puhelin oli kyllä herättämässä klo 10.00, ajattelin aloittaa tän unirytmin fixaamisen tollai lepsusti. Tiistaina alkaa todellinen piina, klo 5.00 herätys. Siinä sitte kahvit lärviin, aamupesu toimitukset + muut, että vielä ihmiseltä näyttäs.
klo 6.00 kipitetään bussille, ja veikkaan, että sillä liikunta määrällä mitä olen viimepäivinä, jopa kuukausina harrastanu, niin se matka tuntuu pitemmän päälle jaloissa. Mut hyvä niin.

En kyllä kiellä, etteikö mikä tahansa työ olis parempi kun kotona makaaminen, mut tuntuu jotenki turhauttavalle herätä niin aikasin, että kerkee töihin kaheksaks. Ja sitte iltapäivällä kun jossain 15.30 lähtee suunnistaa himaan, ni siinäkin kestää taas pari tuntia. Joten lopputulos, vaikka työaika on sen 7h, niin mulle tulee kaikkineen 12h pvä, about. Joka toisille taas ole varmaan mitään, mut mulle on, koska en nyt ole taas töitä hetkeen tehny. Viime duunissakaan tarttenu kun pari kerrosta hissillä mennä alas päin ni oli työmaalla.

Aloitus.

No niin, oon pitkään jo miettinyt, että pitäs tällänen pistää pystyyn. Vaikka en mikään pro kirjoittamisessa olekkaan. Enkä tiedä pitäskö mun kirjottaa kirjakielellä vai puhekielellä. Kumpaa sitten onkaan kivempi lukea. No jos tätä nyt joku lukee niin saa tyytyä miten milloinkin kirjoittamiseen.

Joo, mutta pidemmittä puheitta, menen kattomaan Brünon.