Mietiskelen.

Edelleen suurimmaksi osaksi hyvä fiilis, mutta se, etten tunnu ikinä löytävän asuntoa, ärsyttää kovin. Mikään ole hienompaa, kuin tuntea itsensä ei toivotuksi ja kolmanneksi pyöräksi omassa kotonaan, jossa ex-avomies majailee naispuolisen "kaverinsa" kanssa. Missähän vaiheessa tältä "kaverilta" tulisi alkaa periä vuokraa? Miten ihmiset edes kehtaa ..

Hehkutan.

Pitkästä aikaa on kaikin puolin loistava fiilis, siitä kiitos kuuluu eräälle henkilölle, josta on lyhyessä ajassa tullu todella tärkeä. Ja tuntuu tulevan kokoajan tärkeämpi.

Materiaa.

Ostin uudet Iron fist -kengät taannoin, en ole niitä missään päässy vielä testaamaa, kun ei ole ollut mitään tilaisuuksia. Tosin täytys eka 4 seinän sisällä tallustella niillä, että hieman tottuis ajatukseen. Ei nimittäin ole meikäläisen vahvinta alaa kävellä 12cm korkuisilla platformeilla.

Toissa päivänä tein kaverilleni sen tatuoinnin ja siitä tuli oikein kiva, olin jopa itse tyytyväinen lopputulokseen. Nyt vain odotellaan, että tatuointi paranee, niin nään onko väritys onnistunut.

Tänään nään erään henkilön.

Moi.

Odotusta.

En voi edelleenkään muuta sanoa, kuin että oon hyvin helpottunu. Oon aivan hämmentyny siitä, ettei mua ole vituttanu joka päivä. Vielä kun löytäs sen asunnon, ni pääsis jatkaa oikeesti eteenpäin. Ei ehkä kaikkein mukavin tilanne monen vuoden seurustelun jälkeen asua "kämppiksinä", mutta kun muuta vaihtoehtoa ei tällä hetkellä ole.

Huomenna ois edessä hieman tatuointeja, pitää tikkailla kaverille tän ensimmäinen tatuointi. Ja arkeen pitäs taas viikoksi palata muutenkin. 16. päivä lähetään porukoitten ja siskon kanssa kiertelemään, todellakin ansaitulle lomalle, viikoks jonnekkin päin suomea. Muun muassa Suomussalmi here I come! Ollaan käyty ainakin 7 tai 8 kesänä road tripillä. En kyllä malta oottaa. Harmi vaan etten voi ottaa muutamia ihmisiä mukaan.

The end.

Päätettiin yhdessä äijän kanssa, että erotaan, koska tää juttu ei vaan enään toimi. Vaikka eroaminen ei ikinä olekkaan hauskaa, niin oloni on helpottunut. Nyt on vaan asunnon metsästys käynnissä ja toivottavasti se löytyy nopeesti, ettei tartte roikkua täällä nurkissa.

Työt jatkuu vielä ainakin 2kk.

Update

En ole vielä työttömänä, työsopimusta jatkettiin tällä erää 2kk. Eli sitten taas kesäkuun lopulla mietitään, että jatkuuko vai ei?

Tossa viime perjantaina oltiin hieman viettämässä kaveriporukalla iltaa ja oli pitkästä aikaa mukavaa. Toivottavasti työpaikalla kellään jääny mtn hampaankoloon, ettei tule epämukavia tilanteita. Epäilen kyllä.

Värjäsin tukan ...

Eipä kai mtn kummempia kerrottavana.

Tällästä meillä.

Onko mies todella niin yksinkertainen, että ajattelee kaiken olevan ok, kun hän kerran siivoaa? Ei siinä mitään, olen siitäkin kyllä valittanut, etten jaksa olla ainoa joka tätä kämppää siivoaa, mutta nyt lähiaikoina tullut kyllä riideltyä aivan eriasiasta. Ihmettelen jo sitäkin, että kun kysyn "Miksi mun täytyy olla parisuhteessa ,jossa mä olen vihanen kokoajan?" vastaukseksi saan jonku epämääräisen inahduksen sohvan pohjalta. Eikö tuo saa edes miettimään? Mitä helvettiä mä siis teen täällä? En mä ainakaan tunnu olevan sen verran tärkeä, että mun takia kannattas mennä asioita muuttamaan.

Jos tätä blogia joku lukee, niin varmaan miettii jo, että tosiaan oon valittanut samaa asiaa jo ties kuin kauan, miks tosiaan olet vielä siinä?

Mitä pahaa mä olen kenellekkään tehny, etten muka ansaitse edes yhtä normaalia parisuhdetta elämäni aikana? Vai onko tää muka normaalia?