The end.

Päätettiin yhdessä äijän kanssa, että erotaan, koska tää juttu ei vaan enään toimi. Vaikka eroaminen ei ikinä olekkaan hauskaa, niin oloni on helpottunut. Nyt on vaan asunnon metsästys käynnissä ja toivottavasti se löytyy nopeesti, ettei tartte roikkua täällä nurkissa.

Työt jatkuu vielä ainakin 2kk.

Update

En ole vielä työttömänä, työsopimusta jatkettiin tällä erää 2kk. Eli sitten taas kesäkuun lopulla mietitään, että jatkuuko vai ei?

Tossa viime perjantaina oltiin hieman viettämässä kaveriporukalla iltaa ja oli pitkästä aikaa mukavaa. Toivottavasti työpaikalla kellään jääny mtn hampaankoloon, ettei tule epämukavia tilanteita. Epäilen kyllä.

Värjäsin tukan ...

Eipä kai mtn kummempia kerrottavana.

Tällästä meillä.

Onko mies todella niin yksinkertainen, että ajattelee kaiken olevan ok, kun hän kerran siivoaa? Ei siinä mitään, olen siitäkin kyllä valittanut, etten jaksa olla ainoa joka tätä kämppää siivoaa, mutta nyt lähiaikoina tullut kyllä riideltyä aivan eriasiasta. Ihmettelen jo sitäkin, että kun kysyn "Miksi mun täytyy olla parisuhteessa ,jossa mä olen vihanen kokoajan?" vastaukseksi saan jonku epämääräisen inahduksen sohvan pohjalta. Eikö tuo saa edes miettimään? Mitä helvettiä mä siis teen täällä? En mä ainakaan tunnu olevan sen verran tärkeä, että mun takia kannattas mennä asioita muuttamaan.

Jos tätä blogia joku lukee, niin varmaan miettii jo, että tosiaan oon valittanut samaa asiaa jo ties kuin kauan, miks tosiaan olet vielä siinä?

Mitä pahaa mä olen kenellekkään tehny, etten muka ansaitse edes yhtä normaalia parisuhdetta elämäni aikana? Vai onko tää muka normaalia?

Päivitystä.

Työsopimusta jäljellä 6 päivää, saa nähdä ollaanko ens kuussa työllisiä vai työttömiä. Mukavaa on ollu tähän asti, lukuun ottamatta muutamia pieniä juttuja, mut anyway.

Himassa meininki jatkuu suht samana kun ennenkin, eli eiköhän tuo miespuolisko mun pinnan lopullisesti jossain kohti katkase.

Mitä kuuluu?

Varmaan kuultu monesti ennenkin, mut oon edelleen aivan vitun kyllästyny kaikkeen. Eilen huusin taas kurkku suorana, jos asiaa oli. Itkin ja huusin. Oli pakko mennä nukkumaanki puol kasin maissa, ettei räjähtäny verisuoni päästä. Ei varmaan ollu kaukana. Aamulla taas heräsin joskus neljän aikaan, kun en jostain syystä saanu nukuttua sen enempää (herätys ois ollu klo 5). Vitutti edelleen ja repesin itkemään kun olin meikkaamassa. Töitten jälkeen ei ees huvitanu tulla kotiin suoraan, koska tänne tullessa alkaa taas vituttaa. Joten kävin mummolla rupattelemassa niitä näitä, mikä oli pitkästä aikaa ihan piristävää. Ei kyllä pitäs olla niin vastenmielistä tulla kotiin, mut minkäs teet, kun ei tuolla yhellä oo mitään intressejä tehä siitä mielekkäämpää.

Keskiviikko

Klo 4:25, "Mie luulin et jotain on tapahtunu!?" *Äijä painuu takasin nukkumaan*.

Muutenhan on tohon aikaan aivan normaalia itkeä vessassa.

Töitä, töitä, töitä,..

Nyt ollu töissä maalaamassa millon mitäkin, vanteista puimuriin ja niin edelleen. Työ on ihan jees, työporukka on hyvä, töissä on mukava olla. Mut pää on sekasin joka pvä ku himaan pääsee. Mulla on suoja ja kaikki, mut silti.