Työjuttuja

Töissä juteltiin porukalla pomon kanssa työasioista, mutta mua jäi vaivaamaan se, että eikö mulla ole samanlaisia etenemis mahdollisuuksia kuin muilla, vain sen takia, että en ole yhtä puhelias kun muut? Ylenpalttinen höpöttäminen kun ei tule kaikilla luonnostaan, ei sen pitäisi olla mitenkään esteenä, hoitaisin minulle annetun vastuun tunnollisesti siinä missä muutkin. Kukaan ei tosin tällaista mulle sanonut, mutta sellainen fiilis asiasta jäi, koska tällä hetkellä, ne joille vastuuta annettiin on suupaltteja. Täytyy jossain vaiheessa rohkaistua ottamaan asia puheeksi, ei vain ole minun tyylistäni sekään, olen kuitenkin tyytyväinen jo tämänkin hetkiseen tilanteeseeni.

Viikonlopun toimintoja

Tänä viikonloppuna oli firman pikkujoulut, oli hauskaa, vaikka jännitin kyseistä päivää jo viikkoja etukäteen. En oikeastaan tiedä mistä moinen jännitys tuli, mutta mun mielestä on kovin hämmentävää, kun samassa paikassa on firman isot pomot ja alkoholijuomia. Kaikki osasvat kuitenkin käyttäytyä, eikä mun mielestä mitään hämmentävyyksiä tapahtunut.

Eilen oli yksinkertaisesti vain löhö-päivä, roiskeläppiä, mehua, supernaturalia ja kulta kainalossa. Kaikki mitä lauantaina tarvitsee. Käytiin ajoissa nukkumaan ja nukuttiin hyvin aamuun asti.

Tänään löhötään lisää ja mahdollisesti käydään kyläilemässä ja lukemassa lehteä kaupungissa. Sauna on lämpiämässä ja fetasalaatti jääkaapissa odottamassa kultaa kotiin.♥

Kuvottavan rakastunut

Ei ole tullut kirjoiteltua pariin kuukauteen. Se vaan on niin kummaa, ettei mistään syystä ole ollu paha olla, joten ei ole tarvinut mitään purkaa päästä tänne. Hyvää oloani sen sijaan voisin hehkuttaa maailman tappiin asti.

Olen vain edelleen niin helvetin onnellinen, ettei mun onneani kuvaamaan löydy sanoja, ei ainakaan niin suuria että ne riittäisi. Toivon hartaasti, että tämä tunne jatkuu ja aion tehdä sen eteen kaikkeni. Mieheni on vaan niin ihana.♥ Olen rakastunut korviani myöten ja rakkauteni vahvistuu päivä päivältä enemmän.

Siitä kun paremmin tutustuttiin, tai oikeastaan tutustuttiin mitenkään, ei ole kulunu vielä edes puolta vuotta, mutta silti siihen puoleen vuoteen on mahtunu niin paljon hyvää. Mahdollisesti olen oikeesti löytänyt sen "oikean", koska tämä suhde ei tunnu sellaselta kun aikaisemmat. Tämä on jotain paljon parempaa, eikä vaan alkuajan huumaa, niinkuin moni voisi luulla.

Työpäivät kuluu siihen, että lasken tunteja, välillä jopa minuutteja, että pääsen kotiin, että saan viettää aikaa kullan kainalossa. Tällästä ei ole tapahtunut aiemmin. Asutaan yhdessä, enkä silti saa tarpeekseni tuon komistuksen seurasta.

Vaikkakin huonot päivät on nykyään todella harvassa, ei mun tartte katsoa kun noita hymyhuulia, enkä enää voi olla vihanen. Se on niin kivaa, kuinka joku voi niinkin pienellä eleellä muuttaa päivän suunnan täysin.

Rakastan kuulla olevani kaunis, rakastettu, ihana, jne. Rakastan kuulla sitä monesti päivässä, ei kohteliaisuuksiin voi kyllästyä. Rakastan sitä tosiasiaa, että rinnallani on mies, joka kuuntelee ja välittää kuulemastaan. Tosin, koska tähän asti ketään ei ole kiinnostanut, ei kaikesta puhuminen luonnistu niin helposti. Pikku hiljaa.

Yksin kertaisesti rakastan tuota ilmestystä, ja oon varma että mun on täytynyt jotain hyvää tehdä, että mulle on noin täydellinen mies vihdoin suotu. Toisinaan tuntuu, etten edes ansaitsisi moista. Olen tähän asti ollut niin varma, ettei noin hyvännäkönen ihminen voisi ikimaailmassa kiinnostua minusta. Mikään ei ilmeisesti tosiaan ole mahdotonta.

Huh, siinä teille siirappista tekstiä.

Rakastan, rakastan, rakastan.♥