Mietiskelen.

Edelleen suurimmaksi osaksi hyvä fiilis, mutta se, etten tunnu ikinä löytävän asuntoa, ärsyttää kovin. Mikään ole hienompaa, kuin tuntea itsensä ei toivotuksi ja kolmanneksi pyöräksi omassa kotonaan, jossa ex-avomies majailee naispuolisen "kaverinsa" kanssa. Missähän vaiheessa tältä "kaverilta" tulisi alkaa periä vuokraa? Miten ihmiset edes kehtaa ..

Hehkutan.

Pitkästä aikaa on kaikin puolin loistava fiilis, siitä kiitos kuuluu eräälle henkilölle, josta on lyhyessä ajassa tullu todella tärkeä. Ja tuntuu tulevan kokoajan tärkeämpi.