Hmph.

Että on taas, oon niin rikki. Oon liikkunu niin paljon pienen ajan sisällä, en oo juurikaan sitä tehny vähään aikaan. Jokseenkin rikkinäinen olo muutenkin, en vaan mitenkään päin jaksaisi, mitään. Vaikkei ees tuntus mitenkään pahalta, silti itkettää. Ja vaikka tuntuskin pahalta, niin itkettää sittenkin. Onneks on viikonloppu.

Jee.

Joltain osin edellisen tekstin otsikkoon viitaten, valo tunnelin päässä katosi, yhtä nopeasti kuin ilmestyikään. Mun pyötäkoneesta hajosi mitä luultavammin kovalevy toissa päivänä. Nyt käytössä iki vanha laginen läppäri.

No joo, eilen kävin siellä henkilöstövuokraus firmassa haastattelussa, kun soittivat siitä työpaikasta ja tänään sitten työpaikkahaastattelussa. Sainkin vielä sen työn. Tosin se kai näillä näkymin kestää pari kuukautta, mut se TES:n mukanen palkka on kuulemma sen ~11,80 tai jotain sinnepäin, eli kk palkka on ihan jees ja jos vaikka sais säästettyy ajokorttiin rahat nyt jo. Työmatka tulee olee kyllä tuskaa pitemmän päälle, jos siel ei oo ketään, kuka asuis samoilla kulmilla kun minä, joka ottas minut aina aamusella kyytiinsä. Pelkkään haastatteluun meni 3,5h, josta haastattelua oli 9min .. Meno matkaan kulu tunti ja paluumatkaan liki 2,5h kun kävin kaupan kautta. Jalat on vieläki ihan rikki. Vihaan pyöräilyä.

Jep jep, eli aamu viis soi kello ja kuudelta ollaa taas matkalla.

Valoa tunnelin päässä?

Vaihdoin huvin vuoksi olohuoneen järjestystä. Muutaman johdon paikkaa en enää muista, mut äijä saa koulusta tullessaan sitte etsiä niille paikat.

Go on -henkilöstövuokraus toimistosta tms. soitti tänään nainen, jonka nimeä en muista ja kerto että olis toinenkin automaalarin paikka Kouvolassa, sen lisäksi jota jo viime viikolla hain. Kysy myös tiedänkö missä niitten toimisto on, ja vastasin että en, nainen sitten kerto osotteen, ja mie sen unohin. Huomen seikkailee kaupunkiin, paikalla pitäs olla 10.30. Onneks Kouvolan keskusta ei oo kovin iso ja netistä varmaan löytyy kartta.

Joopa joo, jos vaikka sais duunin. Vähän kyl pelottaa, kun oon jo niin tottunu tähän laiskotteluun. Mut ois se kiva saada vajaa 2000e kuussa, niinku hakemuksen palkka toiveeks laitoin. En tiedä onko se paljon vai vähän mut en mie alle 10e tuntipalkalla halua olla, olen kuitenki ammattilainen ! Saa nähä.

Kummastuttaa, hämmästyttää.

Eipä oikein mtn asiaa ole, mutta kuhan aattelin sanoa, että ihmiset (lähinnä tässä tapauksessa nuoret ja jotkut nuoret) on helvetin ilkeitä netissä. Nimimerkillä tai ihan nimettömänähän on helppo tulla huutamaan asiattomia huomautuksia, vaikkei oikeesti mistään mitään tiedä. Miettisvät pienessä mielessään mitä suustaan päästävät, jotkut voi pahottaa mielensä moisesta. Mie en pahota vaikka nyt oo mtn hirveen mukavia viestejä pelkästään ole tullu, mutta alkaa kyllä suoranaisesti ketuttamaan. Kritiikkiähän saa antaa, mutta sen vois vähän nätimminkin ilmasta + että nää 'oot lapsellinen läski' -kommentit vois jättää kokonaan pois, toi oo ees mtn kritiikkiä.

Kompromissi?

Mikä on kompromissi? Joo no tiedän mikä se on, mutta mitähän se meillä tarkottaa? Onko se jotain syötävää? Ei kai, mutta meillä kompromissi on se, että toinen jotain päättää ja siitä ei keskustella, asia on niin - piste. On se vaan hienoa. En vaan käsitä, itkin, huusin, nauroin, potkin, tein mitä tahansa, mun sana ei mene perille. Tai menee, muttei sillä ole mitään merkitystä, koska asia on niin kuin joku muu sen päättää.

Nää päivät kyllä tekee parisuhteesta aina vaan onnellisemman asian. Eihän toki voi aina olla ruusuilla tanssimista, mut ei tunnu ihminen, joka asiaan voi vaikuttaa, haluavan asialle mitään tehdä.

Ei voi muuta sanoa kuin edelleen: On se hienoa, katotaan kauan jaksan näitä kompromissejä.

Tammikuun saavutuksia.

Se olis sitten jo 10.1., olen ylpeä itsestäni, että oon ollut tupakoimatta "jo" 10 päivää. Monesti ois kyllä tehny mieli käydä hermosavuilla syystä tai toisesta. Ja pikkasen myös vaikeuttanu se, että ympärillä olevat ihmiset polttaa, mut pitää vaan pitää itteään niskasta kiinni. Kyllä tämä tästä.

Eilen oli kaveripariskunnan lapsen ristiäiset mm. avokista ja minusta tuli kummi tuolle pienokaiselle, lapsen äidin toisen ystävän lisäksi. Oli kyllä mukava, kun tuohon tehtävään minuakin pyydettiin. Nyt on 2 kummityttöä minulla, vanhempi näistä oli myöskin viikonloppuna yökylässä. Oli mukavaa, mutta en kyllä vielä tahtoisi itselleni lasta. Lapsissa ole mitään vikaa, mukavia, mutta ei. Pienissä määrin kyllä jaksan. Olin jo perjantain jälkeen aivan naatti, kun pyörittiin tuolla lumihangessa.

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Sinne meni sitten uus vuoskin. Oli kyllä mukavaa, kun ei muutamaan vuoteen oo tuokaan päivä ollu kummallisempi kun mikään muukaan, kotona tullu oltua. Niin kyllä nytkin, mutta oli hieman seuraa.

Kello on nyt 3:51, alkaa unirytmi olee liian sekasin taas. Tänä yönä se oli kyllä avokin kavereiden vika, kun kävivät tossa ovella ulvomassa ja paukuttamassa, n. tunti sitte. Voiko olla mitään ärsyttävämpää? Sitte miettivät minkä takia minä olen aina niin kiukkusen olonen. Niin mistähän se vois johtua, pojat kun on kovin fiksuja aina.

Enkä ees aina ole kiukkunen, en vaan koe tarpeelliseksi tuijottaa vierestä kun pojat pelaa Tekkeniä tai jotain muuta vastaavaa, eikä oikein taida olla yhteisiä puheen aiheitakaan. Joten mieluummin olen vaikka koneella, kun istun hiljaa kattelemassa, mikä vois olla vielä typerämpää.

Ja sitten vielä, ajattelin tässä nyt lopetella tupakan polton. Saa nähä kuin käy, viimeks savuttomuus kesti sen kuukauden, toivotaan että tällä kertaa päätös sitten pitää. Eikä tää ollu mikään uuden vuoden lupaus. Lenkilläkin haluisin taas luvata käydä, mut jaksasin sitäkin taas viikon. Laiska kun olen.

Mut joo, jos nyt sit nukkumaan.